keskusteluja

tulin kotiin. vaikka olin vain viikon poissa tuntuu pitkältä ajalta.
tuliaisena postikortteja, joissa ihmiset käyvät 'eläimellisiä' keskusteluja tai toisin päin.

Murakami kirjoittaa 'Kafka on the shore' kirjassa Nakata -nimisestä miehestä, joka osaa kommunikoida kissojen kanssa.
junassakin eräs rouva kertoili toisesta rouvasta ja tämän koirasta. ja siitä kuinka tämä rouvan rouva jutteli kuolleelle koiralleen.
junakeskustelujen kuunteleminen on loistavaa ajanvietettä.

pitsan äärellä juteltiin lopulta viikon kuulumiset, ei koiran, vaan miekkosen kanssa.
tästä tulee hyvä viikonloppu, eikö?

Olen Jyväskylässä, Jyväskylä on minulle

*
yliopiston punaisia tiiliseiniä
kirjaston keltaisia kaiteita
ruutupaperiarkkeja
kahvilasta kolmanteen kerrokseen kaikuvia naurunääniä
tenttisaunoja
juoksulenkkejä hiljaisessa metsässä
kohtaamisia kävelykadulla
aikaa
ajatuksia
ihmisiä
muistoja
vapautta
ja kohta myös valmis graduni.

mutta vielä ei juhlita, vaan on tehtävä pikkuisen tutkimusta.
kirjoitan tätä postia 'vieraassa' paikassa,
olen lopettanut työni ja pelkään myös käsitöiden puolesta; tästä on tulossa aika kirjallinen syksy.
kuvaa ei ole, kuvatkoon se tilannettani!

huomenna matkustan kotiin.

maailma muovilinssin läpi

nämä eivät ole vanhoja valokuvia
nämä eivät ole epäonnistuneita kuvia
vaikka näyttävät siltä
sillä nämä ovat holgalla otettuja kuvia.

minulla on ollut tuo lomokamera reippaasti yli vuoden, mutta tapani mukaan teen sen kanssa tuttavuutta hitaasti.
ensimmäisen rullan näppäilin heti kameran ostettuani, mutta suurin osa tuli kehityksestä mustana.
masennuin.

tänään kehitetyistä kuvista päätellen masennukseni meni ohi joskus viime syksynä, ja talvellakin tuli otettua muutama kuva. kesälomalla viimeiset ja vasta siis nyt uskalsin ne kehittää.
siis 12 kpl kuvia, ja yli vuosi.

mutta ei se mitään. muistelkaapa sitä tunnetta, kun filmit vietiin kehitykseen, jännitettiin pahimmassa tapauksessa useita päiviä kuvien tuloa ja mietittiin, mitä sitä oikein filmillä mahtoi ollakaan.

tänään menin jännityksellä hakemaan kuvia. heti liikkeen ulkopuolella pussi auki ja pakko katsoa. oi, ainiin, voi että muistatko tämän! ai että muistanko!
kaipaan filmiä ja siihen liittyviä asioita. hitautta, ja sitä että kuva otetaan periaatteessa vain kerran. harkitaan, rajataan, odotetaan oikeaa valoa, jottei menisi filmiä hukkaan.

mutta holgasta vielä. se ei siis ole "oikea" kamera. sitä kutsutaan lelukameraksi, minusta se on tunnelmakamera.
taidan kuvata sillä nyt enemmän ja ehkä kaivan "oikeitakin" filmikameroita esiin.

entäpä te, milloin viimeksi kuvasitte filmille?

mallina mustikka

Vilijonkka ja Liivia tekivät sen jo, ehkä joku muukin..nimittäin poseerauksen.

olen vakavasti ottaen? esiintynyt mallina jo niin monta kertaa, että enhän mä nyt enää kehdannu..
mutta kun haluan olla mukana!

ainekset

nyt mull on pehmeä tyyny, uusi kirja ja pieni muisto viime syksystä.
annan ajatusten lentää, käden piirtää, enkä lainkaan siirrä ajatuksiani ensi viikon töihin.
älkää tekään.

tihkua, lehtiä, varpuja

että tämmöinen lauantai. eilen oltiiin hippasilla yömyöhään ja sillä energialla tämäkin päivä on mennyt.
tihkusadekävely, kankaanpainantaa! lihapullia, salmiakkia ja jimisuklaita.

olen valtavasti kiinnostunut kaikista painomenetelmistä, ja juuri tänään tuli valtava tarve tehdä asian eteen jotakin.
eli: tein leimasimen, jolla painoin nuo kuviot. hyvin yksinkertaista, ja vähemmän sotkuista kuin ajattelin. yhtenä innoittajana lena corwinin kirja.
eiköhän tuosta pari pientä tyynyä vielä synny. jos ei, niin sitten pöytäliina.

ai ja mikä parasta, tänään on vasta lauantai...ja siis huomenna..sunnuntai! loistavaa!

"Ilta, päivän vedos"
Risto Rasa

äsken vielä olin tuon heinikon ja puiden keskellä. aiemmin järjestelin paperitilkkujani.
nyt sataa kaatamalla, ja huomennakin on kai parin pisaran päivä.
teet juotu ja mentävä nukkumaan.

sininen ja vihreä

pitelen käsissäni uusinta aarrettani, kelomännyn oksaa, jonka nostin maasta viime viikolla Vuosaaren Kallahdesta. on ihmeellistä, kuinka sen kuollut muoto on kuitenkin hyvin elävä.
sininen ja vihreä pisti ensi kertaa silmään gourmet-lehden artikkelissa. näiden yhdistelmä on nyt se mistä en pääse ajatuksissani eroon.
lehden kuvien ja omien kuvieni lisäksi tätä yhdistelmää voi nähdä:
reilun kaupan logossa
ytv:n roska-autossa
sinipohjaisen liikennemerkin sijoittelussa vihreälehtisen puun läheisyyteen
mustikanvarvussa
tuleeko muuta mieleen?

sininen ja vihreä vie minut vielä ehkä metsä -nimisen tilkkupeiton suunnitteluun.
mutta en ole unohtanut muitakaan värejä, nimittäin baskerilankaa tässä odotellaan posteljoonilta. suuri kiitos kaikille, jotka kommentoivat edellisen postin myssyä, jolla voi huijata itselleen takaraivon ;-)

James Merrell ..sinistä ja vihreää sielläkin, jos katsoo tarkasti

on elokuu

pidän kovasti elokuusta. siellä täällä pieniä merkkejä päättyvästä kesästä, alkavasta syksystä. eilen pihlajasaaressa merenrantakalliolla maatessa nautin auringosta, tänään katselen alhaalla riippuvia tuhkanharmaita pilviä. pihlajanmarjat kypsyvät, ja pihan puihin on ilmestynyt koristeomenoita..
mutta mikä parasta, sandaaleilla tarkenee edelleen aivan mainiosti.

ehkäpä nimenomaan tuo sadetta enteilevä taivas sai minut aamulla jäämään vuoteeseen virkkaamaan. baskerimyssyä. sellaista, jota on purettu ja tehty uudelleen moneen kertaan jotta se olisi sopiva. tulihan siitä viimein sellainen. näitä voisi tehdä lisää, eri värisiä, aina harmaina sunnuntaiaamuina ennen kylmiä ilmoja.