Vellamo ikkunassa

Eilen ompelin uuden nuken, Vellamon. (Vellamo rakastaa puutarhanhoitoa ja vanhoja rikostarinoita). Kun kuvaushetki koitti, päätin, että hän saa istua vanhassa ikkunanraamissa, jonka joskus ostin ylihintaisena Jyväskylästä (ylihintaisena siksi, että jotkut ovat löytäneet niitä, tai saaneet ilmaiseksi muuten vain). No, sitten muistin, että eräässä muistikirjassani on sisäkanteen liimattuna piirros vuodelta 2000, eli aika monen vuoden takaa. "J'ai ouvert la fenetre qui donne sur le jardin" on muisto ajoilta, kun luin ylppäreihin ja ranksan kielioppikirjassa oli tuo lause demonstroimassa "qui" pronominin (olihan se pronomini?!) käyttöä. (Se siis tarkoittaa kutakuinkin, että olen avannut ikkunan puutarhaan..) Olen muistellut piirrosta usein ja nyt se löysi parinsa valokuvan ja nuken muodossa. (pidän näköjään parillisista asioista!) Ja onhan se aika mukavan keväistä ajatella, että ikkunan takaa avautuisi ihana puutarha.

Annikki ja muita ompeluksia

Rakastan ompelemista! Voisin ommella kaiket päivät ja illat, tehdä vaatteita, pehmoleluja, kasseja, tilkkutöitä...jokin siinä on, ehkä se, että koskaan en voi olla varma lopputuloksesta ja sitten se, että ajantaju katoaa. Ja aina löytyy joku juttu, jonka voisi opetella tekemään paremmin. Ompelu on luovaa, mutta samalla vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Niin. Minun kohdallani se tarkoittaa käytännössä sitä, että saan/joudun tekemään jonkun asian uudelleen aika monta kertaa, ennen kuin olen tyytyväinen lopputulokseen. Pehmolelut ovat erityisen haastavia. Alkuviikosta aloitin tekemään mollaa, jonka ristin etukäteen Annikiksi (Annikki pitää erityisesti 60-luvun musiikista ja jäätelöbaareista). No, hän istuskelee tai nojailee lipaston laatikossa nyt valmiina, mutta voi sitä ompelun tuskaa ja sotkun määrää jonka kyseinen molla meidän olohuoneeseen aiheutti. Vaikeinta on naaman ja ilmeen tekeminen, sekä mittasuhteiden arvioiminen, sitä kun aina yllättyy miten itse piirretyt kaavat muuttuvat täytteen myötä. Ensimmäinen Annikki oli susi, mutta vähän muokkausta sinne tänne, kankaiden leikkuuta, hukkapaloja, ja nyt olen sen verran tyytyväinen, että voin ajatella jotain muuta!
Alemmassa kuvassa oleva 10 Kangaseläintä -kirjanen on aarteeni. Se on vuodelta 1954, peruja mummiltani. Pienen bambin ohje on ihastuttava ja jo työn alla.

Joitakin ompeluun liittyviä linkkejä:
tämän löysin eilen. olisipa minulla tyttö jolle tehdä tuo asu kesäksi!
Charlie shopping bag

pääsiäisaamiainen: mignon

hyvää pääsiäistä!

kevät

pääsiäinen edessä. ajattelin, etten sitä erityisemmin vietä, mutta kevään otan vastaan; rahkapiirakkaa kahvin kera parvekkeella (vilttiin käriytyneenä, muuten ei kai tarkene) ja ehkä laitan jalkaan keltaiset legginssit.
kirjastosta lainasin pinon bob dylanin levyjä. antaa niiden soida myös. useampi päivä aikaa levätä ja suunnitella kevättä, kesääkin. saas nähdä!

Lempipaikkoja

Strömsön Jim Björnin koti, josta oli juttua maaliskuun Kuukausiliitteessä on kerrassaan kaunis. moderni ja vanha yhtä aikaa. pelkistetty ja lämmin. erityisesti tämä kuisti ruokapöytineen ja tunnelmineen on juuri sitä, mitä minä kodilta kaipaan; rauhaa, kauneutta ja ajan hidasta kulkua. kuppi kahvia (kuten Jimillä kuvassa?) tuon pöydän ääressä ja raaputuksia muistikirjaan.



viihdyn kotona. viihdyn paikoissa, joissa tunnen, että saan olla omanlaiseni. niin kai meistä useimmat. viimeksi lauantaina huomasin viihtyväni eräässä Hakaniemeläisessä kasvisravintolassa, ja ajattelin jopa, että tännehän voisi pistäytyä vaikka kerran viikossa. (yleensä käyn ulkona syömässä valitettavan harvoin)

ulkomailta lempipaikkani on Lissabon, jossa olen käynyt kerran, mutta se riitti moisen tunteen syntymiseen. myös Pohjois-Ruotsissa sijaitseva Kiirunan kaupunki (joka aiotaan muuten siirtää), on eksoottisen(?) kodikas.

missä hyvä musiikki soi, siellä viihdyn.
viimeksi tänään eksyin kuuntelemaan John Lennonin kappaleen working class hero is something to be.

kuvakirjanen

tilasin tämän kirjan, ensimmäisen osan erittäin mielenkiintoisesta projektista, josta tietoa saa näiltä sivuilta: lines and shapes. Teemana ensimmäisessä osassa on ympyrä, jota kuusi eri taiteilijaa on tulkinnut oman alansa ja tapansa mukaan. Yksinkertaista, kaunista, ei tosin erityisen yllättävää.

punertavan tiheän pensaan sivuutin alkuiltalenkillä. oli jo kumman valoisaa.

Pikkuviikonloppu

Koska olin eilen töissä, on viikonloppuni kovin lyhyt.
Ohjelmassa kuitenkin:
- tilkkutöiden opettelua. teen tyynynpäällistä. ajattelin, että olisi hyvä aloittaa jostain pienehköstä. ompelu kyllä sujuu, mutta tikkaus ja muu sellainen hieman vielä arveluttaa.
- spelttileivän leipominen. ja syöminen.


tuli hyvää leipää.